En ole kadonnut. Olen ollut vain hukassa viime aikoina. Runosuoneni ovat ehtyneet, eikä minulla ole juurikaan ollut mitään järjellistä tai järjellistäkään sanottavaa.

Uusi kouluvuosi on lähtenyt käyntiin ihan mukavasti. Meillä on alkamassa sellainen pieni yhteisöteatteriprojekti, jota toteutamme seutukunnissa. Meillä on loistava ryhmä, joten luotan siihen, että saamme aikaan edes jotain kauaskantoisempaa.

Tänä vuonna pääsen vihdoin näyttelemään; minulla on pieni rooli eräässä 100-vuotisjuhla näytelmässä. Olen todella kiireinen, mutta tavallaan nautin siitä. En ehdi niin paljon keskittyä omiin päänisisäisiin ongelmiin, kun on paljon tekemistä.

En voi luvata, että kirjoittaisin tänne säännöllisesti, mutta jos tulee jotain sanottavaa niin tietenkin tulen ja sanon sen.

Hasta la vista, beibit! :)