Kävinpä sitten siellä mainostamallani kirpputori-kierroksella. Tällä kertaa olikin kuiva reissu. Mukaani lähti vain kaksi pientä kivaa kulhoa. Ei löytynyt oikein mitään varteenotettavia huonekaluja, eikä liiemmin kodinkoneitakaan.

Eilen puhuin siitä, että kirppareilta saattaa löytää jotain, mitä on aina halunnut, mutta ei tiedä sitä vielä; no, enhän minä "loppikselta" sitä löytänyt, vaan yllättäen ruokakaupasta! Tapasin siinä Hannamaarian, ja hän oli juuri kuunnelluttamassa minulle erästä Marilyn Mansonin kappaletta puhelimestaan, kun joku alkoi rapsuttaa minua tuttavallisesti päästä. Siinä pöllämystyneenä kohtasin Hänet silmästä silmään ilmielävänä. Hannamaaria lähti pois vähinäänin jättäen minut kahdenkesken Hänen kanssaan. Siinä sitten vähän painostavassa ilmapiirissä vaihdoimme kuulumisia, kunnes Hän ehdotti tapaamista myöhemmin illalla. Tietysti heti suostuin ehdotukseen. Hän oli juuri palannut reissultaan kotipuolesta, joten Hänellä oli siis hetki aikaa mahduttaa minutkin elämäänsä ennen töihin lähtöään. Hänen lähtönsä jälkeen minulla meni täysin pasmat sekaisin. Harhailin päämäärättömästi juustotiskillä yrittäen muistella, mitä minun pitikään hankkia.

Menin sitten siinä puoli yhdeksän maissa Hänen kämpilleen. Hän odotti minua portailla. Keskustelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä, ja samalla taustalla selvitimme juttuamme. Siinä vaiheessa, kun Hän pyysi minua istumaan viereensä ja Hän kaappasi minut ihanaan syleilyynsä, tiesin, että kaikki oli taas hyvin. Oikeastaan olen aina jossain sydämeni sopukoissa uskonut siihen, että asiamme lutviutuvat uomiinsa. Tästedes yritän vain mennä virran mukana, enkä antaa sen hallita minua. Olen tullut siihen tulokseen, ettei rakkautta voi pakottaa, ja kaikki tapahtuu omalla painollaan. Aivan, kuten loistava Chris Isaak laulaa hienossa kappaleessaan "Dancin'", tai Ilkka Alanko Neljän Ruusun "Soudat ja huopaat"-kipaleessa, joka onkin muodostunut yhdeksi teemakappaleekseni.

Olen menossa Hänen luokseen vielä tänään, kun Hän pääsee töistä! ;P Toivottavasti tämä nyt kestää (katsotaan nyt päivä kerrallaan). Jos se kalahtaa, sitten olkoon niin. Joku kumma kohtalo kai tässä täytyy johdatella, sillä tunnumme aina löytävän uutta sähköä ongelmista huolimatta. Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Niin kai sen täytyy olla :D

Kahvikoira! Keitäpä huomenna oikein iso pannullinen suffea, koska juttua kyllä varmaan taas piisaa huomenissa! :P