Kerroin tuossa eilen muuttopäivän lähestymisestä. No, tänään vuokraemäntäni soitti minulle aamulla, ja kertoi, että pintaremontti on sitten tehty. Hän sanoi, että voisin alkaa muuttaa vaikka huomispäivästä alkaen! Tietysti olin suunnitellut, että saamme pakettiauton (eno lainaa) tiistaiksi, ja en todellakaan ollut varma, että kuivuvatko seinät viidenteentoista päivään mennessä. Lisäksi muuttoa viikonlopun aikana hankoloittaisi se seikka, että muuttoapurit lähtivät tänään kimpsuineen ja kampsuineen mökille. Nyt voi kuitenkin jo alkaa suunnitella pienten tavaroiden siirtoa jne.

Käväisin töiden jälkeen asunnollani (ihqua sanoa noin! :P). Oikein hyvältähän siellä näytti. Maali oli kuivunut, ja olohuoneen seinä oli maalattu iloisen pirteällä keltaisella. Ehdin jo hieman murehtia tuota keltaista väriä, että miten se sopii sisustukseeni, sillä värini ovat keskittyneet punaiseen, mustaan ja valkoiseen. Uskon kuitenkin, että kaikki sopii yhteen mallikkaasti. Keltainen väri oli todellakin positiivinen yllätys. Se valaisee muuten melko pimeähköä olohuonetta, ja on hauska piristysruiske harmaaseen arkeen. Otin myös mitat ikkunoista verhoja varten samalla reissulla. Helpotuksekseni sain huomata, että kaavailemani verhot ovat riittävän pitkät asunnon ikkunoihin :D

Kuulin vuokraemännältäni jotain, joka sai minut hieman takajaloilleni. Huvituksen ja ärsytyksen sekaisin tuntein voin nyt sitten vahvistaa, että samassa kerroksessa asuu todellakin utelias naapurinpappa. Ukkeli oli kuulemma ollut hanakas juttumies, kun vuokraemäntä oli ollut maalailemassa asuntoani. Vuokranantajastani oli tuntunut siltä, että paappa oli suorastaan odottanut ovensa sisäpuolella, silmä visusti ovisilmässä kiinni, että milloinkas seuraava puheripulin uhri saapuisi. Tuskin papparoinen mikään sairas ahdistelija on, vaan ihan tavallinen, normaalia uteliaampi eläkeläinen, joka lievittää tekemisenpuutettaan jututtamalla naapureitaan. Luonnollisesti pappa on tietysti hyvin kiinnostunut siitä, että minkälainen uusi asukki taloon muuttaa. Ehkä hän pelkää minun olevan joku himo hilebilettäjä tai raisu rokkiriesu. Jälkimmäisen vikaa minussa kyllä on, mutta ei papan tarvitse olla huolissaan siitä, että huudattaisin gramofoniani niin, että koko naapurusto häiriintyisi. Saapa nähdä, että millaiseen tenttiin joudun, kunhan ensin saan muutettua itseni taloon... Toivottavasti pappeli ei ole päiväkahviseuraa vailla... Pulassa taidan kuitenkin olla. Se siitä pappafree-alueesta.

Asiasta toiseen: yksi suuri tuulettamisenarvoinen asia on se, että Suomen Jukka Keskisalo toi meille yllätysvoiton euroopanmestaruuskisojen miesten 3000 metrin estejuoksusta!!!!!!!!! KULTAA TULI!!! Olin niin haltioissani ja yllättynyt, että jouduin laskeutumaan lattialle, sillä hartiani alkoivat täristä holtittomasti kovan kiljumisen seurauksesta... ;P Sen siitä saa, kun on urheiluhullu...