Vali-vali-kerhosta neiti märkäpesäke hyvää iltaa! Olen näköjään edelleen basillien lempialusta mellestää. Kuvittelin, että korvatulehduksen mentyä ohitse saisin hetken nauttia bakteeri-freeympäristöstä. Taitaapa olla niin, että tulehduksen sijaan, minulla on ollutkin koko ajan vain jotain inhaa mönjää korvassa. Pitäisi varmaan rynnätä TK:hon vaatimaan, että imevät korvaani, mutten jaksaisi siellä alvariinsa rampata. Koko perheeni on juossut lekureilla niin tiuhaan viime aikoina, että sairaanhoitohenkilökunta evää kohta pääsyn koko lasarettiin. Inhottavaa vain, kun en kuule toisella korvallani kunnolla, ja tuntuu kuin siellä olisi kupla, joka tukkii tien. Surullista on se, että olen jo alkanut hieman tottua huonokuuloisuuteeni.

Kävin eilen jopa pitkästä aikaa oikein elokuvissa. Minua kiinnosti ihan älyttömästi Danny Boylen uutuus, scifi-jännäri "Sunshine", jossa ihmiset lähetetään sytyttämään sammumassa oleva aurinko uudelleen. Juonessa oli mukavan psykologinen lataus. Jännittävää oli myös se, että sain katsoa leffan ihan yksinäni. Maanantai-ilta, ulkona oli hyvä ilma. Aavistelin jo ennen teatteriin menoani, että tuleekohan sitä kukaan muu katsomaan. Elokuva ei ole varsinaisesti mikään suuren massan mielenkiinnonherättäjä, varsinkaan, kun kilpailevassa kuvassa seikkailee itse Spindelmannen. Elokuvissa oli siis vain minä ja taivaallinen Cillian ja hänen ihanat silmänsä ;P Vaikka leffa uhmasikin astrofysiikan väistämättömyyksiä, se oli viihdyttävä, ja siitä puuttui tyystin armageddonmainen "pelastetaan-pojat-maailma"-pullistelu (ehkä siksi, että Boyle on britti). Tykkäsin.

Ajattelin katsoa vielä yhden leffan illan ratoksi. Ripaus Christopher Nolanin magiikkaa iltapalaksi. (Leffassa esiintyy myös David Bowie!)