Nyt tuli sellainen olo, että pitäisi alkaa tehdä asioille jotain! En voi sanoin kuvailla, kuinka paljon haluaisin olla Hänen kanssaan, ja etten voisi ikinä pidätellä Häntä!

Jos Hän vain lukisi tämän pienen kirjoituksen, saisi Hän tietää, kuinka paljon Hänestä pidänkään.

Tapasimme eräänä perjantaina. Olin katsomassa teidän näytelmäänne. Ystäväni pyysi minua jäämään kanssanne "pussikaljalle" esityksen jälkeen. Juttelin ensin ystäväni ja jo ennestään minulle tuttujen ihmisten kanssa. Sitten aloimme vitsailla erään tytön kanssa hieman itärajan taakse suuntautuvaa pilailua. Sinä yhdyit mukaan piruiluun. Silloin huomasin, että jokin meidän välillämme klikkasi niin että napsahti. Vitsailun jälkeen emme pahemmin muiden kanssa enää jutelleetkaan.

Myöhemmin illalla siirryimme ystäväni luokse jatkoille. Siellä istuimme tupakalla pihaportailla. Ystävämmekin huomasivat ja kuiskuttelivat meistä. He olivat huomanneet ilmiselvän kemiamme. Keskustelimme elokuvista ja kaikesta muustakin, ja tunnuimme olevan samalla aaltopituudella. Sitten joskus kysyin ystävältäni neuvoa, että pitäisikö minun tunnustaa ihastukseni sinua kohtaan, sillä olin varma, ettei tunne ollut yksipuolista. Ystäväni kannusti minua kertomaan sinulle tunteistani.

Istuimme jälleen kerran savukkeella, ja minä sitten tunnustin ihastukseni sinulle niillä kylmillä betoniportailla. Pidit minun suorapuheisuudestani, ja kerroit tuntevasi samoin. Osoitit minulle erilaista huomiota; sellaista, joka sai minut tuntemaan itseni halutuksi. En ollut kokenut vastaavaa ikuisuuteen! ;D

Siitä se sitten lähti liikkeelle. Kaikki alkoi viattomasta vitsistä. Olin onnellisempi kuin pitkään aikaan. Jotenkin kanssasi tunsin olevani joku tärkeä. Sait oloni turvalliseksi. Ymmärsit minua aivan kuten minä sinua.

Puhuimme jo heti alkuun, että tämä suhde tulee olemaan täynnä kompromissejä. Olin valmistautunut siihen, sillä minullakin on paljon töitä pitkin kesää, ja sinulla paljon erilaisia projekteja. Viettäisimme kuitenkin lähes koko kesän samalla paikkakunnalla. En kuitenkaan kuvitellut, että kompromissinteko tarkoittaisi sitä, että vain minä joutuisin tekemään sellaisia. Olen valmis antamaan sinulle niin paljon tilaa kuin ikinä tarvitset ja haluat, sillä olen itsekin vapaa sielu, eikä minua voi kahlita. Mottoni onkin, että tee toisille kuin haluaisit itsellesi tehtävän, ja juuri niin haluan sinuakin kohdella! Kuitenkin vaadin sen verran kunnioitusta, että lähetäisit minulle edes viestin, ellet ehdi tavata minua. Tällainen epävarmuudessa eläminen on tuskallista! Enkä minä voi yksin pitää tätä suhdetta pystyssä vaikka kuinka haluaisin. Haluaisin, että ymmärtäisit sen, ja ottaisit minuun yhteyttä...

En todellakaan ole muuttamassa ketään. Arvostan sitä, että molemmilla osapuolilla on oma suhteen ulkopuolinen elämänsä, ja yhteistä aikaa on mahdutettava mukaan sen mukaisesti. Mutta ellei minulle kerrota, mitä milloinkin sinulla on elämässäsi, en voi tietää milloin ehdit tavata minua. En ole se kuuluisa selvännäkijä. Tällä hetkellä, en tiedä haluatko enää edes olla kanssani. Sinusta ei ole kuulunut mitään viikkoon, enkä ole saanut sinua kiinni soittamalla, enkä viestiä lähettämälläkään.

Toivottavasti luet tämän tarinan, ja muistat miten kaikki sai alkunsa. Että muistaisit, kuinka suuri kemia välillämme vallitsee. Että tietäisit, etten halua rajoittaa sinua. Että ymmärtäisit, että ymmärrän sinua. Ennen kaikkea, ymmärtäisit, etten aio nalkuttaa tekemisistäsi. Haluaisin vain kuulua elämääsi. Haluatko sinä vielä, että kuulun elämääsi?