Terve terve, tässä Heidi! Vierähtikin sitten noin 550 tuntia siitä, kun olen viimeksi käynyt vuodattamassa vuolaita ajatuksiani tänne blogilandiaan.

Paljon on taas ehtinyt tapahtua reilun kolmen viikon kirjoituspaussini aikana. Koulu on lähtenyt käyntiin todella lennokkaasti. Tällä hetkellä häärimme ensimmäisen projektimme kimpussa. Meidän ryhmän on tarkoitus vetää erilainen museokierros teiniangsteille osallistavan draaman työnimikkeen alla... ;P Haastavaa, mutta pirskatin mielekästä hommaa!

Olen jälleen löytänyt pienen baarikärpäsen itsestäni. En minä siis pitkin viikkoa ryyppäile kuningas alkomahoolia menemään, mutta olen pahin hengäroundi tässä kaupungissa. Minusta on vain niin mukavata istua persiilläni hämyisen juottolan penkissä ja höpötellä niitä näitä samanhenkisten ihmisten kanssa. Ainoa huono puoli tuollaisessa yömyöhään kuppaamisessa on se, että se vie yöunistani ainakin puolet pois. Olen viime viikolla nukkunut n. 3-6 tuntia per yö... Ei kovi kannattavaa, mutta en voi itselleni mitään. Kuka minä olen ja mitä olen tehnyt itselleni...?? Ensi viikolla meitä uusia tulokkaita kohtaa suuri haaste, sillä meillä on ns. vihkiäiskaste koulumme jäseniksi. Luvassa on ankaraa taistelua herruudesta eri yksiköiden välillä. Ilmankosteuskin tulee luultavasti olemaan jotakuinkin150 prosenttia.... Seuraavana aamuna sitten kouluun... Jeah, right.

Ehdimme pari viikkoa taaksepäin erota Hänen kanssaan. Mutta nyt meillä on taas jotain kummallista sutinaa. Outoa siinä on se, että eroamispäätös tuli Hänen suunnaaltaan, ja uusi kipinä syttyi Hänen aloitteestaan myöskin... En nyt sitten tiedä, mikä tämä juttu on ja jäkäti jäkäti jää... Saapa nähdä. Ei auta muu kuin antaa asioiden virrata päivä kerrallaan. Carpe diem.

Jatkan tylsänihmisen-linjaani ja lopetan bloggauksen jälleen ennen kuin se ehti edes kunnolla aikaa. Opiskelu imee minusta kaiken parhaan jättäen muille minusta pelkät sukkamehut. Aromirikasta loppuiltaa kaikille!