Tervepä terve!

On ollut hieman kiirettä, joten olen jättänyt bloggauksen suosiolla vähän vähemmälle. Koulu on vienyt lähes kaiken aikani. Sitten pitää käydä vielä töissäkin. Tunteeni ajelevat vuoristorataa, sillä samalla täytyy totutella kaikkeen uuteen ja sitten vielä tutustua 19 uuteen ihmiseen. Aikamme yhdessä on ollut antoisaa, mutta välillä on käynyt uupumuksen rajamailla projektin ja sosiaalisen kanssakäymisen kanssa.

Ensimmäinen koulun projekti on nyt takana päin, lukuunottamatta projektikansion esittelyä. Olen käynyt armotonta jaakobinpainia kansion tekemisen kanssa, sillä olen kuluttanut paljon aikaa ja energiaa myös sosiaalisissa tilanteissa. Olen yhä motivoitunut opiskelusta, mutta minulle tuottaa suuria vaikeuksia päästä vanhoista tavoistani olemalla "viimetingan ihminen". Keskiviikkona nähdään, miten projektikansioni otetaan vastaan.Ainakin siinä on kunnon poikkitaiteellinen ulkoasu.

Yksi asia, joka minua painaa myös on se, että suhteeni Häneen on aivan täysi kysymysmerkki. Haluaisin vain kertoa Hänelle, kuinka paljon välitän ja ikävöin Häntä. Olen kertonut sen Hänelle, mutta tilanne on edelleen vaikea. Lisäksi Hänellä on omatkin murheensa. Siltikään en halua kuulla enää yhtään mutinaa siitä, etten ansaitse elää tällaisessa epävarmuudessa. Meidän juttu on meidän juttu. Minun on hankalaa selittää tätä kemiaa kenellekään, koska kukaan ei kuitenkaan voi sitä ymmärtää :D

Yksi hirmuisen ihana, piristävä päivänipelastus saapui erään kirjan muodossa. Tilasin yli kolme viikkoa sitten kiehtovan kuoleman jälkeisestä elämästä, jossa saattaa olla aineksia tulevaa ohjaustani ajatellen. Se on tosin edessä vasta kahden vuoden kuluttua, mutta aikainen lintu lieron nappaa ;D

Yritän täst'edes olla hieman aktiivisempi tämän kirjoittamisen suhteen, sillä tiedän, että teitä kiinnostaa kuulla tarinoita kaikenkarvaisita kommeluksistani :P