On se kummaa, kuinka ihmissuhdeasiani voivat olla aina syvältä ja poikittain. En tunnu saavan tolkkua itsestäni saati toisista ihmisistä. Varsinkin tuo komeampi sukupuoli aiheuttaa päänvaivaa.

Ajattelin tyhmyyksissäni, että voisin unohtaa Hänet. Unohdinkin. Tai en siis unohtanut, mutten ajatellut jatkuvastikaan. Tapahtui näes sellainen outo juttu, että minulla oli pientä kipinää erään toisen kaksilahkeisen kanssa. Kutsun häntä J:ksi. Tilanne on todella, todella weird. Pidän J:stä todella paljon, mutta siinä jutussa on monta mutkaa matkassa. En siis koskaan onnistu luomaan yhtään romanttisesti latautunutta suhdetta, jossa ei olisi jotain helvetin kimuranttia yksityiskohtaa.Vaikka pidän J:stä, Hän kummittelee yhä mielessäni. Se, että näin Hänet eilen ei helpottanut asiaa yhtään.

Huomasin aivan kammottavan piirteen itsessäni. En ole erityisemmin mustasukkaista tyyppiä (vaikken uskokaan sen olevan niinkään luonteenpiirre), mutta kun on kysymys Hänestä, olen kuin räjähtämässä oleva painekattila. Emmekä ole edes enää yhdessä! Mitä tämä oikein tahtoo minulle kertoa? Sitä, että Hän onkin minulle kovempi pala purtavaksi kuin kuvittelin. Saatan sieluni silmin nähdä pienen enkelin ja pirun istuvan kumpikin olkieni päällä. Hyvis-omatunto sanoo, ettei tässä ole mitään järjen hiventäkään ja että koeta olla järkevä, kun taas Pahis kuiskuttelee, että mustiksena oleminen on erittäin sallittua ja että saan rypeä itsesäälissä niin paljon kuin sielu sietää. Toivon, että Hyvis voittaa, mutta Pahis pistää hanttiin pistelemällä minua hiilhangollaan olkavarteen. 

Olen myöskin huomannut olevani erittäin masokistinen tapaus. Kuuntelin juuri vain kiduttaakseni itseäni Bruce Springsteenin "Atlantic City"* -kappaletta. Se nimittäin vie minut aikamatkalle menneeseen kesään, kun pyöräilin aamuhämärässä Hänen luokseen kaupunkiin. En voi itsesadismilleni mitään. Ehkä se on jonkinasteinen itsepuolustusmekanismi, joka vielä joskus auttaa minut puusta pitkälle.

Saa nähdä, koska pääsen ainaisesta pakkomielteestäni katsoa, onko Hänen ikkunassaan valo, kun ajan pyörällä Hänen asuntonsa ohi... Eihän sitä tiedä vaikka minun ja J:n välillä tapahtuisi jatkossakin jotain. Kemiaa meillä definetely on ;P Silloin pakkomielteestäni tulisi historiaa.

   Born to Run "Put your makeup on fix your hair pretty

                                                And meet me tonight in Atlantic City..."