Friikkikiintiö on taas tälle päivälle täynnä.

Paahdoin täydellä vauhdilla työmaalle, koska olin suunnitellut ajankäytön huolettomasti. Juuri, kun pyrhälsin pyörällä liikkeen eteen, näin herra Henkosen lähestyvän letti liehuen jalkakäytävää pitkin. Rukoilin, että "älä huomaa, älä ole huomaavinasi...". Näin, kuinka Henkonen jäi norkoilemaan nenä kiinni ikkunasomistuksissa. Hän oli epäilemättä huomannut minut ja ajatteli saavansa juttuseuraa. Hän tervehti minua: "Tukkaputkella taas töihin". Murahdin, että minulla on kiire ja että avaan ovet tuossa tuokiossa. No, eipä mennyt aikaakaan liikkeen avaamisesta, kun Henkonen pyyhälsi putiikkiin. "Ovet ovat taas ulos asti auki. Se on hyvä merkki", Henkonen höpötteli. Onneksi asiakkaat pelastivat minut niin, ettei herran visiitti jatkunut montaa minuuttia.

Myöhemmin liikkeeseemme tuli hellyttävä hevimies. Hän oli pukeutunut mustaan kiireestä kantapäähän ja metallikilluttimet kimmelsivät hänen mustanpuhuvaa vaatetustaan säestäen. Hän oli jotakuinkin minun ikäiseni eli joku parikymppinen sälli. Hänellä oli huonot hampaat ja kynitty kuontalo sekä silmälasit. Hän tuli punnitsemaan karkkipussi kukkoroilleen ahdettuja vaahtokarkkeja. "Taidan ottaa vielä muutaman. Minä niin tykkään vaahtokarkeista". Selevä pyy. Lopulta mies päätyi ostamaan vaahtomansikoita ja muita möllejä viiden euron edestä. Mies oli hieman höpsö, mutta jotenkin sympaattinen hörhö. Hän oli puheliaalla päällä. "Ostin juuri piip! liikkeestä Titanic-elokuvan poistomyynnistä", kuului miekkosen odottamaton repliikki. Hänen piti kuulemma käydä ostamassa vielä nenäliinoja... Sanoin, että onhan se hyvä varautua... Taas tuli todistettua lause, että ulkokuori ei kerro kaikkea. Muuten hörhö oli kivenkova kauhudiggari. Sanoin, etten pysty katsomaan kauhuleffoja, sillä tällä mielikuvituksella ne tulevat uniini ja sänkyni alle. Mies oli kohtelias ja toivotteli minulle hyvät illanjatkot ja minä hänelle hyvää elokuvailtaa. Friikkikerho senkun paisuu. Mistä noita tyyppejä oikein tulee? En tiedä, mikä minussa on sellaista, että ventovieraat tulevat juttelemaan. Tänään ennen töihin tuloa eräs papparoinen tuli juttelemaan minulle halvasta Saludokahvista Halpa-Hallin edustalla... Viime viikolla sain toimia terapeuttina yhdelle keski-ikäiselle, elämän pieksämälle miehenpuolikkaalle baarissa. Hän tuli kysymään minulta, että mikä hänessä on vikana, kun ei saa naista... Että sellaista. Otsassani on mitä ilmeisemmin leima: "Terapeuttista apua tarjolla" tai jotain sinne päin.

Koulutehtävien teolle tulee taas yksi suuri uhka, jonka nimi on Harry Potter. Saan tänään siskoltani kopion juuri julkaistua seitsemättä ja viimeistä Harry Potteria. "Harry Potter and the Deathly Hallows" tulee varastamaan hieman huomiotani, sillä eihän historiallista kirjaa voi noin vain sivuuttaa. Pian selviää, kuinka Harryn ja kumppaneiden käy. Veikkaan, että melko huonosti, mikä ei ole sinänsä mitenkään yllättävää. En malta odottaa! :D