Angstissa taas... Ärsyttää ihan ylipaljon, että jotkut kuvittelevat elämän (ja rakkauden) olevan niin helppoa, että kaiken voi jättää taa. Mikään ei ole mustavalkoista.

En voi, vaikka haluaisinkin, rakastua "ensisilmäyksellä" uuteen ihmiseen! Eräs henkilö yritti juuri uskotella minulle, että näin voisi tapahtua. Kyseessä oli ehkä kulturellit erinäisyydet, mutta ei ole mitään niin universaalia kuin rakkaus. Se on ehkä moninaista, mutta ei itsestäänselvää.

On vaikeaa aloittaa puhtaalta pöydältä, kun olet edelleen rakastunut ideaaliin. En usko (vaikka uskonkin rakkauteen) että tulen koskaan rakastamaan ja välittämään niin paljon kenestäkään kuin Hänestä. Tämä on todella vaikeaa tunnustaa, ja tiedän etten saa Häntä takaisin. Tunnustan kuitenkin syyllistyneeni mahdottomaan rakkauteen. Valitettavasti tiedän asioita, jotka eivät helpota ylipääsemistäni yhtään. On olemassa eräistä seikkoja, jotka saavat minut näkemään punaista. Olen äärimmäisen mustasukkainen tässä tapauksessa. Sitten asioita vielä oikein heitetään silmilleni. Tiedän, että se ihminen teki sen tahallaan. En voi ymmärtää sitä, miten tämä ihminen voi tehdä sen minulle... No, jos pahin toteutuu, ei ole paljon mahdollisuuksia: "This world isn't big enough for both of us". Se tulee vaarantamaan tulevaisuuteni niin henkisesti kuin opiskeluideni kannalta. En voi jäädä katsomaan, kuinka elämäni rakkaus pelehtii erään toisen kanssa silmieni edessä. Ja sitten vielä, kun se yksi toinen urpo ei tajunnut pysytellä luonani. Jätti minut yksin juuri tällaisena hetkenä! Mikä herrasmies, tosiaan... Toivon hartaasti, ettei eräs jota haluaisin tulevaisuudessakin kutsua ystäväkseni tee mitään todella harkitsematonta.

Ehkä asiat ovat niin,että minulle pitää tapahtua jotain pahaa juuri sen vuoksi, että olin itse tyhmä aikoinaan. Jos pahin pelkoni tapahtuu, sitä voi verrata siihen polemiikkiin, jota olin itse mukana järjestämässä pari vuotta takaperin. Karma on siinä suhteessa armoton. Ainoa ero on se, että tämä juttu tulee tuhoamaan minut. Tätä ei voi verrata edes juuri tähän ensirakkauteni aiheuttamaan loppukonfliktiin. en valinnut tätä tunnetta, ei ihminen voi sille mitään, kehen rakastuu.

Tyhmä mikä tyhmä. Joskus toivon, etten olisi koskaan syntynytkään. Varsinkaan tällaisten tapausten johdosta, kun minut pannaan kuolemaan henkisesti joka päivä. Joka päivä on kidutusta ilman Häntä. Tätäkään en epäröi tunnustaa. Ampukaa minut nyt tai teen sen itse.