sunnuntai, 25. toukokuu 2008

Tule sellaisena kuin olet

En ole ollut täällä piiitkään aikaan. Paljon on ehtinyt tapahtua, ja maailmani on muovaantunut uusille urille.

Taas yksi kouluvuosi on takana. Se oli erittäin työntäyteinen ja antoisakin. Ensi vuonna on vuorossa sitten se kauan odotettu (ja pelätty) ohjaus... Vielä en osaa sanoa, kuinka tekijänoikeuksien kanssa käy, mutta niiden hankinta on työnalla. Sain ainakin yliopettajan siunauksen, mikä lämmittää mieltä, vaikka se ei takaa autuutta tämän asian kanssa. Pidän vain hetken lomaa kouluasioista, etten uuvuta vallan itseäni.

Lukuisista epäonnistumisista huolimatta voin sanoa, ettei Amor ole unohtanut minua kokonaan. Se on vain hieman härnännyt ja leikitellyt kanssani. Se on äärimmäisen kieroutunut siivekäs. Ihminen, kenet olen löytänyt, on melkein liian hyvä ollakseen todellinen. Kuitenkin hän pitää minusta sellaisena kuin olen, ja voin olla satakymmenenprosenttisesti oma itseni hänen kanssaan. En ole vähään aikaan ollut näin onnellinen. Ihanaa, että olen jonkun kanssa, joka oikeasti kuuntelee ja tukee minua kaikessa mahdottomuudessani. Tämä on sellaista, mitä voi kutsua todelliseksi - Aion pitää hänestä kiinni ja lujaa. Jos joku saa sinut tuntemaan itsesi kuningattareksi, se ei voi olla paha asia, eihän? :D

Ihanaa, että tulee taas kesäkesäkesä! Ensi lauantaina on rakkaan sisareni lakkiaiset (pirulainen kirjoitti E:n paperit päihittämällä isosiskonsa :P), ja sitten sitä seuraavana maanantaina reissaamme siskon ja Armaani kanssa Tampereelle! Jei! Kiva päästä vähän pois arjesta ja kiireestä.

Aurinkoista kesän odotusta itse kullekin säädylle!




torstai, 17. tammikuu 2008

The Hurt Behind Your Eyes

Hear your heartbeat
Beat a frantic pace
And it's not even seven AM

You're feeling the rush
of anguish settling
You cannot help showing them in.

Hurry up then
Or you'll fall behind and
They will take control of you

And you need to heal
The hurt behind your eyes
Fickle words crowding your mind

So
Sleep, sugar, let your dreams flood in,
Like waves of sweet fire, you're safe within
Sleep, sweetie, let your floods come rushing in,
And carry you over to a new morning

Try as you might
You try to give it up
Seems to be holding on fast

It's hand in your hand
A shadow over your
A beggar for soul in your face

Still it don't matter
If you won't listen
If you won't let them follow you

You just need to heal
Make good all your lies
Move on and don't look behind

Day after day
Fickle visions
Messing with your head
Fickle, vicious
Sleeping in your bed
Messing with your head
Fickle visions
Fickle, vicious

-Sleep/ Poets of the Fall-

maanantai, 14. tammikuu 2008

It's Never Easy

Täällä minä taas pohdin sitä, että miksi minua on "siunattu" niin vilkkaalla aivotoiminnalla ja syvällisyydellä, kun en voi mennä nukkumaan. Useimmat (lue viisaat) ihmiset menevät nukkumaan ihmisten aikaan, mutta minä en osaa.

Olen miettinyt paljon itseäni. Olen nähnyt kummallisia unia, joissa on takana aitoja pelkotiloja ja tuntemuksia. Toisaalta ne ovat vain unia, mutta piilotajuntani yrittää ehkä hahmottaa jotain suurempaa. Olen kuunnellut kaksi päivää lähes tauotta yhtä ja ainutta kappaletta (huikeat 70 kertaa se on soinut iTunesissa, mutta lisäksi myös soittimessani). Kappale on kuin minä; jäänne, joka ei haikailee menneeseen. En voi ymmärtää, miksen voi vain olla ja jatkaa eteenpäin... Ei, yhtä roikkumista tämä elämä niin kuin Saision isä toteaa "Elämänmeno" -näytelmässä. Otapa nyt tolkkua mistään tai kestään.

Huomenna pitäisi opiskella svenkaa.. blääh.. Mitähän siitäkin taas tulee... Jag tycker inte om det. Jag kan inte säga saker som jag vill... Ei halua eikä jaksa... Pitäisi ehkä mennä paapimaan, mutten halua enkä jaksa sitäkään. Olen kummallinen, totisesti.

Got no reason for coming to me and the rain running down.
There's no reason.
And the same voice coming to me like it's all slowin down.
And believe me -

I was the one who let you know
I was your sorry-ever-after. '74-'75.

It's not easy, nothing to say 'cause it's already said.
It's never easy.
When I look on in your eyes then I find that I'll do fine.
When I look on in your eyes then I'll do better.

I was the one who let you know
I was your sorry-ever-after. '74-'75.
Giving me more and I'll defy
'Cause you're really only after '74-'75.

Got no reason for coming to me and the rain running down.
There's no reason.
When I look on in your eyes then I find that I'll do fine.
When I look on in your eyes then I'll do better.

I was the one who let you know
I was your sorry-ever-after. '74-'75.
Giving me more and I'll defy
'Cause you're really only after '74-'75.

I was the one who let you know
I was your sorry-ever-after. '74-'75.
Giving me more and I'll defy
'Cause you're really only after '74-'75.

-'74-'75/ The Connels

 
     

keskiviikko, 12. joulukuu 2007

Tähtäin kohti uusia suuntia

Enpä ole käynyt täällä aikoihin. Ei ole ollut liiemmin sanottavaa. Tai on oikeastaan liikaakin, mutta en jotenkaan osaa pukea niitä sanoiksi.

Elämässä sattuu ja tapahtuu jatkuvasti. Olen aivan vallan koukuttanut itseni Facebookiin. Niin luitte oikein. Ensin en edes osannut käyttää mokomaa, mutta nyt olen kuin mikäkin hehkulampunkeksijä sivuston kanssa! :D

Kohta alkaa onneksi loma. En halua kuulla yhtään ainoata sanaa kuntahankkeesta!!! Olen niin nenää, korvia ja kurkkua myöten täynnä tätä syksyä koulun kanssa, että itku kohta pääsee. Ja on päässytkin.

Ihmissuhderintama on jälleen kuollut taistelutanner. Viimeisen taistelun kävin viime lauantaina. Kohtasin "vihollisen" silmästä silmään, mies vastaan mies. Tai no ainakin melkein. Olen iloinen, että edes joku suhteeni miehiin päättyi kunnolliseen keskusteluun, jossa molemmat olivat avoinna. Aina ei voi voittaa, mutta kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Ei se minun elämäni taaskaan siitä loppunut, vaikka haavotuinkin hieman siihen sydämen liepeille. Siihen kohtaan on muutama ampunut, mutta harva kovin syvästi. On minua toki osuttu kunnolla, suoraan vanhaan tikittimeenikin. Olen kuitenkin vahva. Ehkä mun sydämellä on kypärä niin kuin lauluniekka Samuli Edelmann on joskus ajatellut (terveisiä Jaakkimalle :D). Ei siinä sodassa pärjääkään ilman kypärää, eikä suojusta. Tuntuu vain siltä, että minun haarniskani alle on liian helppo murtautua. Sotisopani joko vuotaa tai olen kovin luottavainen...? Kenties seuraavassa pistoolirallissa onnistun ampumaan vastujaani ensin...

Voe voe sano Edgar Allan Poe... Joo.. Pitäisi varmaan vetäytyä pitkäkseni pieneen poterooni. Ehkä aamu tuo tullessaan uusia tuulia ja iloisia yllätyksiä tänne yksinäisen sotilaan juoksuhautoihin.   

maanantai, 1. lokakuu 2007

Ehtynyt

En ole kadonnut. Olen ollut vain hukassa viime aikoina. Runosuoneni ovat ehtyneet, eikä minulla ole juurikaan ollut mitään järjellistä tai järjellistäkään sanottavaa.

Uusi kouluvuosi on lähtenyt käyntiin ihan mukavasti. Meillä on alkamassa sellainen pieni yhteisöteatteriprojekti, jota toteutamme seutukunnissa. Meillä on loistava ryhmä, joten luotan siihen, että saamme aikaan edes jotain kauaskantoisempaa.

Tänä vuonna pääsen vihdoin näyttelemään; minulla on pieni rooli eräässä 100-vuotisjuhla näytelmässä. Olen todella kiireinen, mutta tavallaan nautin siitä. En ehdi niin paljon keskittyä omiin päänisisäisiin ongelmiin, kun on paljon tekemistä.

En voi luvata, että kirjoittaisin tänne säännöllisesti, mutta jos tulee jotain sanottavaa niin tietenkin tulen ja sanon sen.

Hasta la vista, beibit! :)