Nyt minua lapsetuttaa oikein olantakaa! Leijailen pilvissä, triljoona kilometriä maanpinnan yläpuolella. Liihottelen kuin pieni keijukainen, joka on juonut liikaa sateenkaaren hypervärilientä! Naurattaa, hymyilyttää ja tanssituttaa. Olisin voinut vaikka tanssia töistä kotiin, ellei minulla olisi ollut kantamuksenani kaksi muovikassillista ja yksi käsilaukullinen kaikenkarvaista tavaraa. Olen niin onnellinen!

Tekisi mieleni kävellä parvekkeelle ja julistaa maailmalle, kuinka elämä on vihdoin kääntänyt suopeat kasvonsa minuun; kaikki tämä pilvissä liihotteluni sai alkunsa yksinkertaisesta viestistä, jonka se Eräs Tietty Ihminen minulle tänään töihin lähetti. Sellainen yksinkertainen huomaavaisuus sai sydämeni läpättämään kuin Duracel-pupu olisi käynyt tikittimeni paikalla. Varsinkin, kun olin taas ajatellut Häntä koko päivän... ;P Vaikka tämä onnellisuuteni syy on ollut elämässäni vain noin kolmen viikon ajan, en ole koskaan ollut näin ihastunut, tai mitä tämä mahtava tunne nyt sitten ikinä onkaan. Minua ei ahdista ollenkaan! Maailmankirjat taitavat olla pahemman kerran sekaisin. Toivottavasti en joku päivä herää tästä uneltatuntuvasta tilasta huomaten, että kaikki oli jälleen toiveajattelua. Ei, ei tämä voi olla kuvittelua. Tai jos se onkin, en halua herätä koskaan!

Lällätilällätilällätilää! Kylläpäs minua nyt naurattaa... Minulta puuttuu enää vain värikäs räikkä ja vappuhattu niin olen valmis kävelemään sirkukseen klovninasussa. Kuulen vanhankunnon Pelle Hermannin iki-ihanan ilkikurisen "Kepukan" naurun päässäni. Sekös alkaa naurattaa minua entistä enemmän. Olen hullu kuin pullosta tullut! Ihan kahjo, täysin seinähullu! Mutta niinhän me taiteilijat olemme ;D

Nyt tämä kajahtanut tyyppi lähtee suihkuun; laulamaan Oosoolemiiooo! Naapurit saattavat soittaa pamputtajat paikalle... Mutta ei se haittaa! Eihän minua voida tuomita mistään, koska olenhan tänään lapsi... ;DDD 

Tirlittantittansiriliririmpsis! *paukuttelee henkseleitään ja puristaa punaista pellenenäänsä vekkulisti virnuillen*