On tässäkin taas yksi leffafriikki... En ole ehtinyt katsoa läheskään niin montaa elokuvaa kuin olisin tässäkin kuussa halunnut. Taas voi lisätä vinopinon leffoja listaan: Nämä on pakko nähdä. Olen vain kerrankin löytänyt jotain muutakin elämää elokuvien ihmeellisen maailman ulkopuoleltakin. Mutta minun tekisi niin mieleni katsoa lisää liikkuvia kuvia. Ongelma on vain se, etten tahdo oikein pystyä keskitymään yhteen ainoaan elokuvaan.

Minulla on pakkomielle lainata kerralla enemmän elokuvia kuin ehdin katsoa; varsinkin kirjastosta minulla on tälläkin hetkellä lainassa ainakin kuusi erilaista elokuvaa... Kaikki niistä kiinnostaisivat äärettömästi, mutta en tiedä, mikä minuun on mennyt, kun en saa aikaiseksi laittaa yhtäkään levyä soittimeeni. Sen verran jaksoin kuitenkin keskittyä, että katsoin eilen kaksi jaksoa vanhaakunnon Tohtori Sykeröä DVD:lta (Minun oli pakko saada sellainen boksi, kun se kaupanhyllyille ilmestyi :D).

Ehkäpä tällä keskittymishäiriölläni on jotain tekemistä sen kanssa, että aina, kun en ole Hänen seurassaan, haluaisin olla silloinkin. Katsoisin paljon mieluummin hyviä elokuvia Hänen hyvässä seurassaan kuin yksin kotona peitonnurkkaa purren. Toki hyväksyn sen tosiseikan, ettei sitä voi aina olla kuin paita ja perse vaikka mieli kovasti tekisikin. Kaikilla on omakin elämä parisuhteen tuollapuolen, mutta nyt, kun fiilikseni tästä ovat niin mahtavat, haluaisin keskittyä siihen, enkä elokuviin. Niin rakkaita kuin ne minulle ovatkin.

Joskus elämäni tuntuu elokuvalta. Olen kuin sellainen tiskirotta, joka tekee joka päivä samat rutiinit, mutta jolle sattuu ja tapahtuu koko ajan jotain. Elämäni on siis kuin romanttinen komedia, jossa on enemmän komediaa kuin romantiikkaa, vaikka sitäkin mahtuu onneksi mukaan hyppysellinen. Toimintaa saisi olla enemmän (kauhua en kaipaa yhtään enempää). Draamaakaan ei elämästäni puutu, mutta musikaalista "Singing In The Rain"-meininkiä saisi mahtua mukaan enemmänkin. Jännitystäkään ei sovi unohtaa. Tosin mm. lattioiden luutuaminen ei välttämättä ole kovinkaan jännittävää, vaikka se voikin olla melkoinen trilleri aika-ajoin.

Minun pitäisi vain ottaa lunkisti. Minulle vain sellainen "Fools rush in"- syöksyntä on aika arkipäiväistä. Minun pitäisi antaa käsikirjoituksen kypsyä, ja odottaa dramaturgisesti tärkeitä käänteitä, mutta olen kyllä melko kärsimätön yksilö. En kuitenkaan haluaisi pilata mitään hätiköimällä. "Älä hättäile, istu mättäälle. Kyllä se pipo vielä löytyy...". Tuo olisi oiva tagline elämälleni.

FoolRusher Studios proudly presents:

"How Heidi Find Meaning To Her Life"

"Älä hättäile, istu mättäälle.Kyllä se pipo vielä löytyy"

The Meaning opens at June