Helleaalloista huolimatta havahduin sellaiseen tosiseikkaan, että nythän on kesä! Yleensä minusta on tuntunutkin kesältä, kun kerran kesä on koittanut. Suurin syy siihen, että minun vaikea totuttautua ajatukseen suloisesta suvesta on se, etten ole vielä päässyt maailman parhaaseen paikkaan eli luonnonhelmaan kesähuvilalle.

Yleensä heti kun koulut ovat päättyneet olemme suunnanneet perheeni kanssa nokan kohti kesämaata. Nyt on kulunut reilu kaksi vuotta siitä, kun olen viimeksi istunut koulussa penkkiä kuluttamassa, joten kesä tulee nykyisin vallan huomaamatta; koulussa ollessa odottaa aina sitä hetkeä, kun suvivirsi taas kaikaa ja porukka saa kirmata kesälaitumille rankan kouluvuoden palkinnoksi. Yleensä kesä ei ehdi kauaa vanhentua, kun jo makaan huvilamme kesäverannalla auringonpaisteessa tai pulikoin semikylmässä merivedessä. Päivä on jo 15., enkä ole vieläkään nähnyt vilahdustakaan huvilastamme! Minun pitäisi päästä sinne piakkoin tai en koskaan pääse kunnon kesäfiilikseen.

Olen varmaan erilainen nuori, koska olen aina viihtynyt erinomaisesti mökillä perheeni kanssa. Juhannuksetkin vietin kahdeksanteen luokkaan saakka mökillä, vaikka ryyppäys ja rellestys olivat olleet kehissä jo jonkin aikaa ennen sitä. Vasta 15-vuotiaana olen viettänyt ensimmäistä juhannusta kavereideni kanssa. Tänä vuonna juhannus kuluu töiden merkeissä. Oikeastaan voisinkin perustaa I Hate Juhannus-järjestön, sillä mielestäni se on vain turha syy ottaa enemmän kuppia, mitä Suomenmaassa harrastetaan vähän suuremmissa mittakaavoissa. Olen saanut siitä jo aimo-osani, joten enää en jaksa riehua joka viikonloppu baareissa (Vaikka pieni alkomahoolin nauttiminen on paikallaan sillointällöin :P) Joka tapauksessa olen aina viihtynyt luonnon keskellä, vaikka melkoisen urbaani neitokainen olenkin. Asumaan en voisi maalle muuttaa, mutta pieni rentoutuminen poissa arjesta on tarpeellista terapiaa jok'ikinen kesä.

Kyllä minä tiedän, että tieni vielä jossain vaiheessa huvilalle vie, mutta nyt iski sellainen kaipuu, että olisi melkein päästävä sinne tässä ja heti! Odotan sitä hetkeä, kun saan nukkua vintissä ja kuunnella sateenropinaa, jos yöllä vain sattuu satamaan. Oi oi oi! Että sydämeni halajaa sitä kaunista maisemaa, joka kalliolta merelle avautuu. Kaipaan lintujen sirkutusta ja öisiä kesänääniä, upeita auringonlaskuja ja kunnon rantasaunaa! En mistään hinnasta lähtisi ulkomaille kesällä, kun maailmasta kerran löytyy niinkin kaunis paikka kuin meidän oma kesähuvila on.

Täytyy vain koettaa kestää ilman lintujen lirkutusta ja veden liplatusta, koska töitä pukkaa ja haluaisin viettää mahdollisimman paljon aikaa miehykäiseni kanssa :D Ehkäpä vien Hänet huvilalle vielä tänä kesänä, kenties.

Ai niin. Yksi asia, jota en ole vielä tänä vuonna saanut on kunnon grilliherkut. Kyljystä, makkaraa ja vartaita, ai caramba! Eikä kesä voikaan oikein kesältä tuntua, kun en ole ehtinyt vielä syömään yhtään ainutta irtojäätelötötteröä! Huomenna voisin linnoittautua jätskikiskan eteen ja ostaa yhden tötteröisen. Täytyyhän tässä aloittaa kesä ihan perusteista.