Aloin tässä miettiä sitä, kuinka paljon sitä tulee vedettyä small-talkia joka päivä.

No, luonnollisestikin myyjän työssä, niin kuin varmaan kaikissa ihmisläheisissä työpaikoissa, harrastetaan small-talkia normaalia enemmän. Kun oikein alkaa ajatella asiaa tarkemmin, huomaa kuinka paljon työntekoni pyörii mukavista säistä keskustelemisen ympärillä.

Tänäänkin päivävuorossa ollessani vuokraamoomme eksähti kaksi "pahinta" hengaajaa. Onneksi pystyin sentään keskittymään työntekoon samalla poikain kanssa rupatellessani (yleensä minua inhottaa laittaa karkkeja, jos joku hiimailee selkäni takana :D). Toinen hengaajista poukkuroi liikkeessämme noin tunnin ajan, ja vain pälpättääkseen kanssani elokuvien palauttamisen lomassa. Hän ei ostanut mitään. Onhan sen jätkän kanssa ihan kivaa puhella, varsinkin jos on hiljaista, mutta toisinaan jutut menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joskus jutustelu voi olla vain jotain epätoivoista bullshitin jauhantaa, ettei vain tarvitsisi lähteä polkemaan vastatuuleen (tosin tänään oli varmasti lämpimin päivä tänä vuonna, ja tuuli oli leuto kuin kuuma henkäys vasten kasvoja).

Myöhemmin vuokraamoomme tepasteli herra hengaaja kakkonen. Jos totta puhutaan, näin hänen ulkomuotonsa jo kaukaa. Hänenkin kanssaan on ihan mukavaa pölistä niitänäitä, koska jutut pysyvät sellaisissa suht pinnallisissa aihioissa. Kauheinta olisi keskustella kauan aikaa sellaisen ihmisen kanssa, joka yrittäisi vetää jotain hehkuvaa flirttiä kanssani, kun itseäni flirttailu ei voisi kiinnostaa enempää kuin lautasellinen kylmää maksalaatikkoa. Herra hengaaja kakkonen osti ison pussillisen irtsareita, ja häipyi noin puolen tunnin oleskelun jälkeen omille teilleen.

Toisaalta small-talkkailu on turvallisempaa kuin kunnon keskustelu, sillä yleensä jonninjoutavia höpistessä ei tule paljastaneeksi mitään henkilökohtaisuuksia, ellei niin halua. Tosin esim. poikaystävästä puhuminen voi ennaltaehkäistä yksipuolista flirtinheittoa. Kaikella on omat hyvät että huonot puolensa.

Small-talk on parhaimmillaan silloin, kun saa kevennettyä kireää ilmapiiriä. Jos liikkeeseen astuu sisälle nyrpeä asiakas, ja jos saat hänet lähtemään ulos hymy huulilla karehtien, se on luultavasti tulosta jostain nasevasta heitostasi, jonka olet hänelle kassahetken aikana heittänyt. On hienoa huomata, että joskus esim. elokuvan kehuminen voi saada asiakkaan keventymään odottamattoman kommentin seurauksena. Vaikka "pienet puheet" voivat tuntua naurettavan kököiltä, ne ovat osa arkipäiväistä kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Mielestäni on epäkohteliasta ja inhottavaa, jos asiakas tulee vuokraamaan elokuvaa, eikä osaa edes heitä tai kiitosta sanoa! Tietenkään en voi valehdella, että puhelisin kaikkien asiakkaiden kanssa. Ihmisestä ja tilanteesta riippuen. Usein voi myös tuntea itsensä aasiksi, ellei asiakas lähde mukaan pieneen vitsailuusi. Mutta eihän sitä voi odottaa jokaiselta small-talkia.

Ilman small-talkia me kaikki varmaan vaeltaisimme seipäännielleinä ympäri maailmaa. Murahtelisimme vain toisillemme. Kaupantäditkin sylkisivät suustaan hinnan ja me ojentaisimme maksun Frankenstainin Hirviön elkein. Mieluummin vedän vaikka päätöntä huulta kuin olen pieni mörrimöykky. Tykätköön ihmiset siitä tai eivät.