Juuri, kun pääsin sanomasta, ettei naapurinpappaa ole näkynyt, hän näyttäytyi minulle sunnuntaina iltapäivällä.

Odottelin käytävässä kyytiä, koska olimme menossa serkkuni kihlajaisiin, kun Herra Naapuri saapui paikalle. Mies oli varsin ystävällisennäköinen, mukavahko mies, joka toivotti minut tervetulleeksi taloon. Herra vaikutti tosiaan ihan mukavalta, mutta niinhän ne aina. Tarttee olla ekstravarovainen tällaisten naapureiden kanssa. Noh, pappa kyseli, että: "Tiesitkö sinä, että minulla on sitten talon yleisavain?" Sehän se tässä arveluttaakin. Pappa asuu minua vastapäätä, ja yksinäisinä iltoina yleisavain saattaa vain yhtäkkiä ilmestyä sopivasti esille ja... Ehkä minua on "siunattu" aivan liian vilkkaalla mielikuvituksella, mutta tällaisia yleisavain-hakkerointia on takuulla sattunut. Kuten esim. aivan ihainessa elokuvassa "Amélie" :D Herra Naapuri myös informoi minua saunavuoroista. Saunaillat ovat perjantaisin ja lauantaisin. "Minä olen ruukannut saunoa perjantaisin kello 17-18", pappa virkkoi hymyssäsuin. Olikohan tuo viaton ilmoitus rivien väliin piilotettu kutsu? Voin vain toivoa, ettei Herra Naapuri ilmesty oveni taakse ensiperjantaina saunatakki yllään ja selänpesusvamppi kourassaan...

Tapasin samaisena sunnuntai-iltana myös toisen talon asukin, iäkkäämmän rouvashenkilön. Olin juuri kotiutumassa kihlajaisista, ja huomasin naisen ajavan autolla pihaan. Avasin rouvalle oven kohteliaana tyttönä. Vaihdoimme sitten pari sanaa, ja sain tietää, että rouva asuu toisessa kerroksessa. Kutsun rouvaa tästä lähtien Rouva Lintuseksi, sillä hänen sukunimensä viittaa tällaiseen siivekkääseen otukseen. "Olipa hyvä, että taloon muutti nainen, kun minä niin inhoan niitä miehiä. Ne ryyppää ja oksentelee käytäville", Rouva Lintunen tokaisi topakasti. Rouva ei vielä tiedäkään, millainen party-animal hänen residenssiinsä on muuttanut :D Sain myös vahvistuksen, että alapuolellani asuu todellakin eräs mies, joka tulee kuulemma myöhään kotiin, eikä ole muutenkaan kovin säyseää kaveria. Sieltä se jumputus perjantai-iltana siis kuului. Ajoimme Rouva Lintusen kanssa samalla hissikyydillä ("Säästetään sähköä", Rouva Lintunen naurahti), ja Rouva kyseli mikä oikein olin naisiani. Kerroin hänelle opiskeluaikeistani täysin suurpiirteisesti. Rouva totesi hissin pysähtyessä kerrokseen numero kaksi, että: "Täällä minä sitten asun. Jos tarvitset jotain niin olen täällä". On se niin lohduttavaa, että voin turvautua Rouva Lintuseen, jos vaikka sattuisin tarvitsemaan lainaksi sokeria tai vaikka vessapaperia. Rouva Lintunen totesi myös, että hän pitää kuulemma musiikkia päällä koko yön. Jaiks! Minulla on tismalleen samanlainen tapa. Kohtalotovereita?

Jos päätän hyvänonnen lisäämiseksi järjestää joskus tuparit voisinhan aina ilmoittaa alakerran ilmoitustaululla tällaisista cembaloista (Sain tämän idean äitini siskolta; terveisiä vain hänelle :D) Puhelinnumero vain alle, että soittoa tuohon numeroon, jos melu käy häiritseväksi. Epäilyttää vain tuo puhelinnumeron mukaan laittaminen, koska se innostaa Justiinaa ja Markettaa purnaamaan pienestäkin kolahduksesta. "Lattia narahti juuri makuuhuoneeni yllä", Justiina jäkättää tai "Musiikki on liian kovalla", Marketta mäkättää jne.. Rouva Lintunen tokaisi ilmoitusaikeeseeni, ettei tarvitse mitään ilmoitella. Muut mummot ja mammat eivät ole välttämättä yhtä pitkäpinnaisia...

Eilen näin Herra Naapurin käyskentelevän tupakkaa nauttien City-marketin pihassa mennen juttelemaan joutavia erään harrikkasedän kanssa. Herra ei minua noteerannut. Sitten myöhemmin, kun äiti oli juuri saapunut visiitille, ovikello pärähti kerran. Kukahan siellä mahtoi kolkutella? Jos Herra Naapurilla oli ollut minulle heti jotain asiaa. En sitten avannut ovea, sillä luulin ensin, että pirinä kuului ajastimesta joka oli juuri päällä makaronilaatikon palamisen estämiseksi. Hitsi, kun ei ole sitä helkutin ovisilmää! Kaikilla muilla kerrokseni asukeilla on sellainen reikä, mutta ei vain minulla. Kaikki kerroksen vanhukset ovat tietysti heti taloon muuttaessaan asentaneet itselleen peeping-aukon, mikäli se on heidän asunnostaan uupunut. Eihän sitä nyt passaa missata mitään mehevää tapahtumaa käytäväkulkijoista. "Täytyyhän miehellä kolmas silmä olla", sanoi pappa pallomeressä. Heh heh heh...

Olen siis vanhuksien saartamana. Täytyy varmaan panna harmaa peruukki päähään ja sifonkihuivi kaulaan, jotta sulautuisin joukkoon kuin rollaattori vanhainkotiin. No ei vaiskaan. Aion olla edelleen vain minä; elinvoimainen nuorinainen. Rollaattori saa vielä jäädä.