Niinhän siinä sitten kävi, että sain vielä silmätulehduksen sairasluetteloani komistamaan. Eilen illalla silmästäni alkoi tihkua kellertävää mönjää ja aavistelin pahaa huomista. Kun heräsin tänä aamuna oikeanpuoleinen silmäni oli muurautunut umpeen ja uskokaa, kun sanon, että minulla oli täysi työ murtaa silmääni pesiytynyt rähmä.

Voihan rähmä! En voi muuta sanoa. Ei ilmeisesti riitä, että kurkustani puskee ulos limaa ja korvassani humisee yötä päivää. Silmä tuli kateelliseksi niin, että pitihän nyt sillekin sairaus saada. En viitsinyt raahautua kouluun, vaikka kulunut päivä oli toiseksi viimeinen tälle lukuvuodelle. Huomenna on pakko mennä vaikka molemmat silmät olisivat muurautuneet umpeen, sillä meillä on vielä erillinen palautekeskustelu rakkaiden luokkatovereideni kanssa. Pitää vähän puhdistaa ilmaa ennen lomille lähtöä... Saavat olla varuillaan, kun tämä punasilmäinen Hulk limailee itsensä tilaisuuteen.

Onneksi helluntai on vasta parin viikon kuluttua, sillä nyt heilansaanti olisi käytännössä mahdotonta. Kuvitelkaa: lähes viikon kotona maannut punasilmäinen, limaasyöksevä, lismalettinen, valasmainen Hulk. Aijai... Kosijoita varmaan satelee taivaalta, kun menen ulos. Seksikkyyttä lisätäkseni täytyy mainita, että mikä olisi kuumempaa kuin kumppani, jolla on katu-uskottava silmä. Näytän kuin kujakissalta nujakan jälkeen. Mäyh! Toisaalta joku voisi verrata yhdennäköisyyttä väistyvän maajoukkue-jääkiekkovalmentaja Erkka Westerlundin kanssa... Niinhän sitä sanotaan, että jollei heilaa helluntaina niin ei koko kesänä. Ei kuulosta kivalta.

Heti, kun parannun niin pitää alkaa taas vähän elää. Pitää tehdä suursiivous ja elämäntapamuutos syönninsuhteen. Tupakointia ja ulkonakäyntiä en viitsi luvata lopettavani, sillä en ole aikeissakaan, mutta voisin yrittää vähentää. We will see.