Masentaa... Jouluun on enää pari viikkoa ja ulkona on yhtä paljon paljon lunta kuin Yhdysvaltain presidentillä aivomassaa. Pimeys imee viimeisetkin energianrippeet. Onneksi ensi perjantaina alkaa joululoma.

Olen viihtynyt uudessa opinahjossani mainiosti, mutta nyt on tullut aika pitää pieni lepuutuspaussi koulusta. Olen kylläkin töissä joulunaikaan, mutta se näkyy palkassa, eikä tarvitse ajatella että koulun jälkeen täytyy heti sännätä työmaalle. Lopettaisin työnteon heti, jos se olisi mahdollista. Laskut ja vuokra täytyy maksaa, ja siltikään en selviä pelkän opintotuen ja työn turvin. Lisäksi en usko, että löytäisin parempaakaan työtä. Nykyiset työajat ovat ihan hyvät, mutta palkka voisi olla parempi. Tästä on tullut purnattua aiemminkin, mutta minkäs teet. Elämä on täynnä valintoja, ja tällä hetkellä koulu ja työ kulkevat käsikädessä.

Yksi asia varjostaa lähtöäni lomalle; rästissä on pari tehtävää, jotka pitäisi toimittaa eri opettajille määräaikaan mennessä eli ennen joulua. Taas olen jostain kumman syystä viimetingassa. En tiedä, miten saisin otettua itseäni niskasta kiinni ja muutettua tapojani sen verran, että saisin tehtyä asiat ajoissa. Aion kuitenkin saada kaiken tehdyksi, uskokaa tai älkää.