Alkaa jo pikkuhiljaa ahdistaa koulunkäynti ja kaikki ylimääräinen stressi, mikä kaikista tekemisistä syntyy. Stressini purkautuu nyt korvatulehduksen ja korkean kuumeen myötä, josta jälkimmäisestä olen kärsinyt torstaista lähtien. En enää jaksanut kärvistellä kipeän korvani kanssa, vaan menin TK.hon hakemaan helpotusta. Tosin vihaan terveyskeskuksia, ja sain perjantaina taas kokea, kuinka rutinoituneen epäkohteliaita terveyskeskushenkilökunta on.

Anteeksi yleistykseni, mutta kohtelu, jota olen saanut osakseni useamman kerran, kun olen vuosien varrella terveyskeskuksissa asioinut, on ollut sieltä, syvältä ja poikittain. Taas jälleen kerran en olisi toivonut mitään muuta kuin sitä, että he olisivat kohdelleet minua kuin ihmistä, mutta se oli taas liikaa pyydetty. He tekevät sitä varmasti muidenkin ihmisten kohdalla, ja siinä se ongelma todella piileekin. Kukaan ei tee asialle mitään. Ei auta, jos kirjoitat parin rivin präntin yleisönosastopalstalle, koska kuka siitä todella ottaa sellaista kritiikkiä, että alkaisi muuttaa toimintatapojaan, kysynpä vain. No, ehkä voin joskus, kun olen kouluttautunut, alkaa järjestää terveydenhuoltohenkilökunnalle draamallisia virkistyspäiviä. Se ei ole todellakaan hullumpi idea, kun oikein ajattelee.

Sain antibiootit korvatulehdukseen. Viikon kuuri, ja toivon mukaan se on sillä hyvä. Huomenna on nimittäin pakko mennä henkilökohtaiseen palautekeskusteluun opettajien kanssa sekä palattava takaisin sorvin ääreen. En pysty ottamaan enempää sairaslomaa, vaikka terveys onkin ykkösprioriteettini.

Parin päivän päästä päättyy koulu, mutta saan tehdä hemmetisti lisää duunia, että saan suoritusmerkinnät kahdelta viimeiseltä opintojaksolta. Portfolion sain onneksi valmiiksi ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Mutta ohjaajuuden kurssilta olen ollut poissa ehkä liian monta päivää, jotta pysytyisin korvaavaan menettämääni oppia korvaustehtävillä. Suoraan sanottuna vituttaa, että minulla meni viime keskiviikon tuntikin sivusuun sen vuoksi, että stressasin tiistaina portfoliosta, en nukkunut kunnolla ja nukuin seuraavana päivänä onneni ohi. Sitten tulikin tämä tauti. Opinpa sitten siinä virheistäni. Näin käytännönläheisessä opetuksessa vastuu on itsellä siitä, että saa tarvittavat opit, jotta ansaitsee tarvittavat opintopisteet. Toivottavasti kuitenkin voisin ensin yrittää korvaustehtävien tekoa, mutta en usko oppivani niistä samalla tavalla kuin olisin oppinut, jos vain olisin ollut tunneilla läsnä. Vituttaa ihan tonnilla.

Onneksi Suomi taistelee sentään jääkiekon MM-kullasta tänä iltana pelattavassa finaalissa! Sen olemme kyllä ansainneet kuuden vuoden kuivan kauden jälkeen, jos Olympia-ja World Cup-menestystä ei lasketa mukaan. On tässäkin asiassa tietenkin oltava myös kääntöpuoli, kuinkas muutenkaan. Leijonien huippupakki ja suosikkipelaajani Petteri Nummelin loukkaantui puolivälieräottelussa USA:ta vastaan. Ensin näytti siltä, että "Petu" ei ollut loukannut itseään vakavammin, mutta myöhemmin luin lehdestä, että miehen kisat ovat ohi. Pääasia tietenkin, että "Numppa" tulee kuntoon, mutta samalla Suomi menettää hänessä ylivoiman kantavan voiman ja hyökkäävän puolustajan sekä loistavat poikittaissyötöt. No, ensi vuonna on taas uudet kisat. Suomi kuitenkin taistelee tänään, mutta en aio kurkotella kuuta taivaalta, sillä Kanada ei tosiaankaan ole mikään kevyt herkkupala vastustajaksi...

Toivottavasti kaikki kääntyy nyt parhain päin, ja kesästä tulee edes jotenkuten kiva. Ainakin saa hieman lomaa koulusta (vaikka meillä on kesäopintojakin esseidenvääntömuodossa :p) ja pääsee hetkeksi eroon suurimmasta osasta luokkatovereita. Pidän heistä kyllä, mutta nyt pieni tauko tekee enemmän kuin hyvää. Syksyllä on varmasti jo ikävä takaisin kouluun.