Niin joutui armas aika ja suvi suloinen... Siis juhannus oli ja meni. Tällä kertaa IHJ-järjestössä oli tyytyväistä porukkaa, sillä tämänvuotinen juhannus oli ehkä paras juhannus koskaan! Tämä on jo suuri reklamaatio minun huuliltani.

Vietin juhannuksen Pomon kotona, jossa majailivat minun lisäkseni muitakin vieraita. En olisi voinut uskoa, että olisin kokenut tuntevani kuin olisin tuntenut kaikki aina. Meillä oli todella hauskaa, eikä siihen tarvitu muuta kuin loistavaa seuraa, paljon maittavaa ruokaa ja hieno ilma. Ajattelimme tehdä tästä perinteen. Yleensä muistan menneistä juhannuksista vain kaiken negatiivisen, ja sen takia olen alkanut vihata keskikesän juhlaa. Tänä vuonna olisin ollut valmis jatkamaan "jussia" vaikka yhdellä vuorokaudella eteenpäin.

Sen lisäksi, että vietin hulvattoman juhannuksen työkaverin huomassa, oli varalleni järjestetty vielä jotakin odottamatonta. Lauantai-iltana, kun olin vielä Pomon residenssissä, sain yllättävän puhelun rakkaalta, vanhalta ystävältäni. Hän kertoi saapuneensa seurueineen kaupunkimme leirintäalueelle telttailemaan! Olin aivan äimissäni, että what???? Mitä ihmettä hyvä ystäväni tekee täällä? Hän pyysi minua hilaamaan ahterini paikalle heti, kun ehtisin. Menin sitten myöhemmin illalla tapaamaan "Elämäni valoa". Vaihdoimme kuulumisia ja juoruilimme. Kuulin yhtä sun toista vanhoista kavereista, joiden kanssa en ole enää missään tekemisissä. Heillekin on muutaman vuoden aikana ehtinyt sattua ja tapahtua, mutta se on osa elämää.

Minulla oli siis kaikin puolin manio juhannus. En lupaa rakastaa jatkossakaan yötöntä kansanjuhlaa, mutta inhokerroin madaltui kyllä huomattavasti. Jos ensi juhannuksena perinne jatkuu, saattaa kerroin laskea yhä vain. Toivon parasta! :D Ehdottomasti kiitos kuuluu kaikille juhannusta kanssani viettäneille!

Eilen olin kouluttamassa meidän uusinta työntekijää, joka on todella lupaava. Ei hötkyilyä, eikä turhaa huolettomuutta! Meillä oli hauska ilta ja tulen hyvin juttuun uuden tytön kanssa. Olen vielä kaksi kertaa kouluttamassa, ja uskon, että tulokas saa tarvittavan opin ajoissa. Hän on avoin ja nopea oppimaan.

Loppuun vielä mukavat naurut kirvoittanut iskuyritys. Olin tekemässä ikkunasomistusta Pomon kanssa tiistaina, kun eräs tuttu, Pomoammekin piirittänyt "Pauli" saapui liikkeeseemme ostamaan helpotusryyppyä krapulaan. "Paulin" seurassa oli mies nimeltä Sami, joka oli edelleen jossain muualla kuin siinä päivässä. Palvelin siinä miehiä, vaikka en ollut virallisesti duunissa, mutta Pomo ei halunnut kohdata häntä "vainonneen" "Paulin" katsetta. Kekkuli-Sami sanoi minulle: "Saako Sami kertoa yhden jutun?". "No kerro", sanoin. "Jos olisit hampurilaisateria niin mikähön mahtaisit olla?". Siinä vaiheessa jo alkoi naurattaa. Sain kuitenkin sanottua, että "No enpä tiedä". "Saako Sami kertoa?" "No kerro pois", kuului jälleen vastaukseni. "Mac Beauty", Sami virkkoi. Just. "Pauli" höhötteli, että olipa hyvin sanottu Samia säestäen. Miekkoset katosivat pian omille teilleen. Nauroimme Pomon kanssa iskuritykselle. Ei kovin imartelevaa, vaikkakin huvittavaa. Pienessä sievässä alkaa lentää jos jonkinmoista kommenttia kun polla on vain tarpeeksi laajentunut uskaltaakseen... ;P